Leonberginkoira | Coton de tulear

Toivo	Konsta	Jutta	Saana	Malla	Kasvatteja

ROTUMÄÄRITELMÄ

FCI:n ryhmä 2 Pinseri- ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat (alaryhmä 2)

LEONBERGINKOIRA 145 (LEONBERGER) Alkuperämaa: Saksa (Hyväksytty: F.C.I. 04.01.1996, käännös SKL-FKK 17.09.1996)

HERBERT SHIFFMANIN TUTKIMUS LEONBERGINKOIRIEN LUONTEESTA (alempana)

Käyttötarkoitus: Seura-, perhe- ja vahtikoira.

Lyhyt historiaosuus: Stuttgartin läheltä Leonbergistä kotoisin oleva raatimies Heinrich Essig astutti 1830- ja 1840-luvun vaihteessa mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun St. Bernhardin luostarista hankitulla Barry nimisellä bernhardinkoirauroksella. Myöhemmin risteytyksiin käytettiin myös pyrenneittenkoiraa. Tuloksena oli erittäin suuria, enimmäkseen pitkäkarvaisia ja valkoturkkisia koiria. Essigin tavoitteena oli saada aikaan leijonan näköinen koira - leijona on Leonbergin kaupungin vaakunaeläin.

Ensimmäiset todelliset leonberginkoirat syntyivät 1846. Niissä yhdistyivät alkuperäisrotujen erinomaiset ominaisuudet. Jo lyhyen ajan kuluttua Leonbergistä myytiin useita koiria statussymboleiksi ympäri maailmaa. Leonberginkoiraa pidettiin 1800- luvun lopulla Baden-Wurttembergin alueella etupäässä maatilojen koirana. Sen vartio- ja vetokoira ominaisuudet olivat tunnettuja. Molempien maailmansotien ja niitä seuranneiden pula-aikojen aikana jalostuskoirien määrä laski erittäin voimakkaasti. Nykyään leonberginkoira on erinomainen perhekoira, joka sopeutuu hyvin kaikkiin nykyaikaisen elämän vaatimuksiin.

Yleisvaikutelma: Alkuperäistä käyttötarkoitustaan vastaavasti leonberginkoira on hyvin suuri, voimakas ja lihaksikas mutta silti tyylikäs koira. Sille on tunnusomaista tasapainoinen ruumiinrakenne ja itsevarma rauhallinen, mutta valpas luonne. Erityisesti uros on mahtava ja voimakas.

Mittasuhteet: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10.

Rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta.

Käyttäytyminen / Luonne: Perhekoirana leonberginkoira on nykyisissä asuin- ja elinolosuhteissa miellyttävä seuralainen, joka voidaan vaikeuksitta ottaa kaikkialle mukaan ja joka osoittaa erityistä lapsirakkautta. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Seurakoirana se on miellyttävä, tottelevainen ja peloton kaikissa elämäntilanteissa. Leonberginkoiran tulee olla luonteeltaan erityisesti: -itsevarma ja ehdottoman rauhallinen -keskimääräisen temperamenttikas ( mm. leikkisä ) -helposti koulutettava -hyvin oppivainen ja huomiokykyinen -melua sietävä

Pää: Kokonaisuudessaan leveyttä syvempi ja pikemminkin pitkänomainen kuin lyhyt.

Kuonon pituuden suhde kallon pituuteen on noin 1:1.

Nahka on kaikkialla tiivis, ei otsaryppyjä.

Kallo-osa: Sivulta ja edestä katsottuna hieman kupera, voimakkuudeltaan sopusuhteessa runkoon ja raajoihin, mutta ei raskas. Kallo ei ole takaosastaan oleellisesti leveämpi kuin silmien kohdalta.

Otsapenger: Selvästi erottuva, mutta ei liioiteltu.

Kirsu: Musta.

Kuono-osa: Pitkänomainen, muttei suippo.

Kuononselkä tasaleveä, ei saa olla kovera vaan pikemminkin hieman kupera.

Huulet: Mustat ja suupieliä myöten tiiviit.

Leuat/Hampaat/Purenta: Voimakkaat leuat. Säännöllinen, tasainen ja täydellinen leikkaava purenta. Ylempi hammasrivi sulkeutuu tiiviisti alempaa vasten ilman rakoa. Hammaskaavion mukaiset 42 hammasta ovat kohtisuorassa leukoihin nähden (M3:n puuttuminen sallitaan). Tasapurenta on sallittu. Alaleuka ei saa kaventua kulmahampaiden kohdalta.

Posket: Vain hieman korostuneet.

Silmät: Väriltään vaaleanruskeasta mahdollisimman tummanruskeaan, keskikokoiset, soikeat, eivät liian syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat, eivät liian lähellä, eivätkä liian kaukana toisistaan. Silmäluomet ovat tiiviit, sidekalvoa ei saa olla näkyvissä. Silmänvalkuainen (sarveiskalvon näkyvä osa) ei saa olla punertava.

Korvat: Korkealle, eivät liian taakse kiinnittyneet. Keskikokoiset, päänmyötäisesti riippuvat ja paksut. Kaula: Hieman kaareva ja sulavasti selkään liittyvä, mielummin pitkähkö kuin lyhyt. Ei löysää kaula- tai leuanalusnahkaa.

Runko: Säkä: Korostunut, etenkin uroksilla.

Selkä: Kiinteä, suora ja leveä.

Lanne: Leveä, voimakas ja lihaksikas.

Lantio: Viisto, leveä, melko pitkä, hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan. Koira ei saa olla takakorkea.

Rintakehä: Leveä ja syvä, ulottuu vähintään kyynärpäiden tasolle; ei liian tynnyrimäinen, pikemminkin soikea.

Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on vain hieman nouseva.

Häntä: Hyvin runsaskarvainen; koiran seistessä riippuu suorana. Liikkeessä häntä on vain hieman kaartunut, ei mielellään selkälinjan yläpuolelle nouseva.

Raajat: Hyvin voimakkaat, etenkin uroksilla.

Eturaajat: Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset, eivät kapea-asentoiset.

Lavat ja olkavarret: Pitkät, viistot ja lihaksikkaat. Lavan ja olkavarren välinen kulmaus ei saa olla liian tylppä.

Kyynärpäät: Rungonmyötäiset.

Välikämmenet: Vahvat ja kiinteät; edestä katsottuna suorat, sivusta lähes pystysuorat.

Käpälät: Eteenpäin suuntautuneet (eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset), tiiviit ja lähes pyöreät, varpaat ovat hyvin kaareutuneet.

Päkiät ovat mustat.

Takaraajat: Yleisvaikutelma: Takaraajat eivät saa olla takaa katsottuna liian kapea-asentoiset. Ne ovat yhdensuuntaiset, kinnernivelet ja käpälät eivät saa olla sisä- eivätkä ulkokierteiset. Kannukset tulee poistaa.

Reidet: Melko pitkät, viistot ja vahvalihaksiset. Polvikulmaus on selvä. Kintereet: Voimakkaat, kinnerkulma on selvä.

Käpälät: Eteenpäin suuntautuneet ja vain hieman pitkänomaiset. Varpaat ovat kaareutuneet ja päkiät mustat.

Liikkeet: Maatavoittavat ja tasaiset kaikissa askellajeissa; pitkälle eteen ulottuva etuaskel ja hyvä takaraajan työntö. Liikkeet ovat edestä ja takaa katsottuna suorat sekä käynnissä että ravissa.

Karvapeite: Puolipehmeästä karkeaan, runsas, pitkä ja rungonmyötäinen, ei jakauksella. Runsaasta pohjavillasta huolimatta koiran ääriviivojen tulee erottua. Karvapeite on suora, hieman laineikas on vielä sallittu. Erityisesti uroksilla on kaulassa ja rinnassa harja. Eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat runsaskarvaiset.

Väri: Leijonankeltainen, punainen, punaruskea ja vielä hiekanvärinen (hailakankeltainen, kermanvärinen) ja kaikki näiden yhdistelmät; musta maski. Mustat karvankärjet ovat sallittuja, mutta yleisvaikutelma ei saa olla musta. Hännän alapuoli, kurkun alla oleva kaularöyhelö, eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat vaaleammat, mutta ne eivät saa poiketa liikaa yleisvärityksestä. Pieni valkoinen läikkä tai raita rinnassa ja valkoiset karvat varpaissa ovat sallittuja.

Koko: Säkäkorkeus: Urokset 72-80 cm, suositeltava keskikoko on 76 cm. Nartut 65-75 cm, suositeltava keskikoko on 70 cm.

Virheet: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen, ennen kaikkea poikkeamat käyttäytymisessä, tyypissä, tasapainoisuudessa ja liikkeissä.

Hylkäävät virheet:

-arkuus ja aggressiivisuus

-vakavat anatomiset virheet kuten esim. pihtikinttuisuus, voimakkaasti köyristyvä selkä, sekä notkoselkä, voimakas etukäpälien ulkokierteisyys ja täysin riittämättömät kulmaukset olka-, kyynär-, polvi- tai kinnernivelissä -hammaspuutokset (paitsi M 3), ala- ja yläpurenta,

muut purentavirheet. -voimakkaasti tai liian korkealle kiertynyt häntä -kihara tai liian voimakkaasti laineikas karvapeite -värivirheet: ruskea väri, jossa ruskea kirsu ja päkiät; musta punaruskein merkein, musta, hopeanväri ja riistanväri -maskin täydellinen puuttuminen -ruskea kirsu tai päkiät -hyvin voimakas pigmentinpuute huulissa

-muun väriset kuin ruskeat silmät -liikaa valkoista väriä: valkoinen väri ulottuu varpaista välikämmeneen, kämmentä suurempi läiskä rinnassa, valkoista muualla kuin yllämainituissa kohdissa.

-sisä- tai ulospäin kiertyneet silmäluomet ( entropium tai ektropium)

HUOM. Uroksella tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

HERBERT SHIFFMANIN TUTKIMUS LEONBERGINKOIRIEN LUONTEESTA Lehdestä Leonberger Nytt 1 1985, Yvonne Björnberg, lyhentäen suomentanut Suvi Tikkanen Sveitsiläinen Herbert Shiffman teki vuosien 1982-84 aikana tutkimuksen leonberginkoirien luonteesta.

Tutkimusaineistona hänellä oli kysymyslomakkeita, joihin hän oli saanut vastauksen 627:ltä leonberginkoiranomistajalta Belgiasta, Saksasta, Tanskasta, Hollannista ja Sveitsistä. Aluksi Shiffman muistuttaa kasvattajan osuudesta pentujen luonteen kehittymiseen. Vaikka luonne on voimakkaasti periytyvä ominaisuus vaikuttavat myös ympäristötekijät siihen hyvin paljon. Ympäristön luonnetta muovaava vaikutus alkaa varhaisessa vaiheessa kun pennut ovat vielä kasvattajan hoivassa.

Shiffmanin tutkimuksesta käy ilmi, että pennuista, joiden leimaantumisprosessiin kasvattaja on ottanut aktiivisesti osaa, tulee

63%:sta täysikasvuisina hyvin itsevarmoja ja ulospäinsuuntautuneita ja vain

11 %:sta pelokkaita tai arkoja. Niistä pennuista, joille kasvattaja on uhrannut hyvin vähän aikaa, tulee

33%:sta selvästi arkoja, eikä yhtäkään koiraa voi aikuisena pitää itsevarmana ja ulospäinsuuntautuneena.

Kysymykseen, kuinka tyytyväinen koiranomistaja on koiraansa, vastasi

68% olevansa erittäin tyytyväisiä,

24% tyytyväisiä

11% tyytymättömiä.

Kysymykseen, miten koira tulee toimeen toisten koirien kanssa, sai Shiffman vastauksia seuraavasti:

49%:lla ei ole mitään ongelmia tulla toimeen vieraiden koirien kanssa

28% tulee yleensä toimeen vieraiden koirien kanssa

17% tulee toimeen tiettyjen koirien kanssa

5% tulee huonosti toimeen vieraiden koirien kanssa

1% ei ollenkaan tule toimeen toisten koirien kanssa

Narttukoirien on yleensä helpompi tulla toimeen vieraiden koirien kanssa kuin urosten. Samoin epävarmat ja arat koirat tulevat paremmin toimeen toisten koirien kanssa, sillä ne alistuvat helpommin ja koirien välille muodostuu silloin vähemmän jännitystä.

Tarkasteltaessa leonberginkoirien suhtautumista vieraisiin ihmisiin, voidaan todeta että koiran ja mieshenkilön välille muodostuu helpommin jännitystä kuin koiran ja naishenkilön välille.

Suurimmat vaikeudet suhteessa vieraisiin ihmisiin on, odotetusti, nk. kahlekoirilla ja koirilla, joita jatkuvasti pidetään kenneltiloissa. On helppoa täysin pilata leonberginkoiransa sulkemalla se sosiaalisen elämän ulkopuolelle.

Erittäin vaarallinen on sellainen leonberginkoira, joka hyökkää ihmisten kimppuun. Niin aggressiivisia ovat yleensä vain luonteeltaan heikot yksilöt, joiden pakotie on suljettu, nk. pelkopurija. Shiffmanin tutkimuksissa oli 6 näin käyttäytyvää koiraa.

Pelkopurijoihin kuuluvat myös ne koirat, jotka, niin kauan kuin yksikään niiden perheenjäsen ei ole läsnä, ovat enemmän tai vähemmän luokseenpäästäviä. Kun omistaja sitten ilmestyy paikalle, tulee koirasta rohkea ja se käy hyökkäykseen. Tutkimuksessa oli 4 tällaista leonberginkoiraa.

Tutkimustuloksista käy ilmi, että

17% leonberginkoirista käyttäytyy hyvin luottavaisesti vieraita ihmisiä kohtaan

34% suhtautuu positiivisesti mutta hieman varautuneesti vieraisiin ihmisiin

37% on pidättyväisiä eikä itse etsi kontaktia

6% pelkää vieraita ihmisiä ja hakee turvaa

6% piiloutuu tai käyttäytyy aggressiivisesti

Tutkimuksessa käsitellään myös leonberginkoirien ominaisuuksia vahtikoirana. Pelokkaat ja hermostuneet koirat ovat yleensä parempia hälyttäviä vahteja, mutta tositilanteessa sellaiset koirat usein peloissaan väistyvät ja saattavat joutua paniikkiin.

Sen sijaan lujaluonteiset koirat eivät hälytä jatkuvasti, vaan päinvastoin haukkuvat melko harvoin. Tositilanteessa ne eivät anna säikäyttää itseään ja ovat tarvittaessa vakavasti otettavia vastustajia.

Tutkimuksen mukaan koirista, jotka ainoastaan haukkuvat vahtiessaan

52% haukkuu luotettavasti aina kun on tarvis

27% haukkuu toisinaan

7% haukkuu vähimmästäkin syystä

14% haukkuu epäluotettavasti, tai ei pystytä arvostelemaan

Koirista, jotka puolustaessaan myös käyvät kiinni

18% puolustaa erittäin luotettavasti (haukkuu, pitää kiinni ja hätätapauksessa hyökkää)

16% puolustaa luotettavasti

47% puolustaa toisinaan

Kuinka leonberginkoira reagoi tungettelevaan, päällekäyvään vieraaseen ihmiseen?

24% ei anna säikäyttää itseään

15% tulee helposti epävarmaksi

39% reagoi eri tavoin eri kerroilla

13% väistää ja pakenee

9% hyökkää päälle

Tutkimustulokset leonberginkoirien leikkihalusta. Olosuhteet on luonnollisesti otettava huomioon (nuori/vanha koira, lapsia perheessä, ym.)

49% leikkii mielellään paljon ja pitkiä aikoja

16% leikkii mielellään

32% leikkii kohtalaisesti

3,5% leikkii hyvin vähän

0,5% ei lainkaan leiki